Meta on järkyttävän iso yhdysvaltalainen entiteetti, jonka omistuksessa on Facebook, Instagram, Whatsapp ja Threads. En ole tehnyt tunnuksia Threadsiin, mutta muihin olen. Olen toivottoman jumissa, eikä poispääsyä ole. Vai onko?
Poistin Facebook-tilini toukokuun lopussa pitkän pohdinnan lopputuloksena. Tässä postauksessa käyn läpi lyhyesti matkaani Facebookin kanssa, syitä poistumiseen ja valitsemaani strategiaa tilin poistoon.
Haluan tällä kirjoituksella osoittaa, että somepalvelusta lähteminen voi herättää monenlaisia tunteita tai tuntua teknisesti hankalalta, ja sieltä voi olla siksi vaikea lähteä. Joku toinen pystyy varmasti poistamaan tilinsä yhden iltapäivän aikana, mutta valitsin itse hitaan mutta päättäväisen hivuttautumisen.
Miten päädyin Facebookiin
Liityin Facebookiin yläkoulussa, koska ”kaikki” olivat siellä. Muutama kuukausi aiemmin olin tehnyt profiilin IRC-Galleriaan eli ”Galtsuun”, joka voidaan sekin laskea yhdeksi sosiaalisen median palveluksi.
Aikanaan Facebook oli oleellinen tapa pitää yhteyttä kavereihin vapaa-ajalla. Nykyään kuitenkin kontaktit ovat pirstoutuneet vaikkapa Instagramiin, LinkedIniin, eri pikaviestimiin, fediversumiin ja sellaisiin someihin, joita en itse käytä (esimerkiksi TikTokiin tai BeRealiin).
Jossain vaiheessa tajusin, että minulla on ollut Facebook-profiili yli puolet elämästäni. Puolet elämästäni Meta on kerännyt minusta dataa, analysoinut sitä, myynyt sitä eteenpäin. Vaikuttanut ajatuksiini ja tunteisiini hienovaraisesti. Esimerkiksi Netflixin dramatisoitu dokumentti ”The Social Dilemma” sai kiemurtelemaan ikävästi tuolilla (tämä saattaa olla ironista, sillä Netflix on myös dataa keräävä yritys, mutta ei mennä siihen nyt sen syvemmin), vaikkakaan dokumentin esittämät asiat eivät tarjonneet varsinaisesti mitään sellaista, mitä en olisi jo tiennyt.
Aiemmin jakamani tieto on mennyttä, mutta minulla on vielä mahdollisuus vaikuttaa siihen, kuka saa tulevan datani.
Should I Stay or Should I Go – syitä poistumiseen
Ennen tilin poistamista teroitin itselleni syitä, miksi haluan poistua kokonaan. Yksi vaihtoehto olisi ollut jättää tili vain ”tarpeellisia hetkiä” varten. Olisi toisaalta turhauttavaa pysyä vaikka perässä käyttäjäehtojen muutoksien seuraamisessa, jos en muuten käyttäisi aktiivisesti palvelua. Mikä taas on oikeasti tarpeellista, voi tuntua suhteelliselta.
Olen sitä mieltä, että oikeasti jokaisen yksilön ei tarvitsisi käydä syvällistä eettis-filosofista pohdintaa, mikäli hän haluaa poistaa some-tilinsä. Jos joku haluaa poistaa FB-tilinsä vaikka siksi, ettei hän pidä sinisestä väristä, be my guest.
Syy 1: Koin palvelun pääosin turhana. Oma kokemukseni Facebookista 2020-luvulla on se, että sen kulta-aika on jäänyt kauas taakse. Fiidi on täynnä turhaa spämmiä ja kaverilistalla on ihmisiä, jotka ovat muuttuneet tuntemattomiksi (jos he olivat alun perinkään erityisen tuttuja) tai jopa kuolleet. Oman arjen jakaminen palvelussa ei ole tuntunut enää pitkään aikaan luonnolliselta.
Syy 2: Metan luonne ja toiminta. Yleensä kun uutisissa mainitaan Meta tai Facebook, uutiset ovat yleensä huonoja. Muutamina esimerkkeinä esimerkiksi Cambridge Analytica, muutokset moderointikäytäntöihin ja aikeet slurpauttaa julkaisut tekoälylle. Joku voisi argumentoida, että Metahan on yhtä epäeettinen kuin mikä tahansa muu iso teknologiajätti, kuten Google (Alphabet), Amazon tai TikTok (Bytedance). Toiminnalla on kuitenkin väliä. Oma strategiani on koittaa hoitaa vain yksi perseilevä suuryhtiö kerrallaan pois kuvioista tai homma menee liian vaikeaksi.
Syy 3: Olen riippuvainen somesta. Käytän esimerkiksi keskimäärin päivässä kolmisen tuntia älypuhelimen käyttöön ja koneellakaan ei tule tehtyä pelkkiä kouluhommia. Totta kai some on hyödyllinen ja hauskaa ajanvietettä, mutta usein tietyssä sovelluksessa piipahtaminen johtuu puhtaasti vain tottumuksesta.
En voi olla myöntämättä, etteikö Facebookista olisi ollut jotain iloa myös viimeisen vuoden aikana. Ilman Facebookia en olisi todennäköisesti päätynyt viime syksynä göteborgilaisbändi Attentatin keikalle, kun matkustin Ruotsiin. Facebookista löytyi myös välillä mielenkiintoisia kirjavinkkejä Helmet-lukuhaasteen ryhmästä, ja jännittävää draamaa HC-partiolaisista, joka on johtajaikäisten partiolaisten foorumi. Kyttäsin myös mielelläni entisen kotikuntani ja nykyisen kaupunginosani Facebook-ryhmien meininkejä, pysyäkseni kärryillä paikallisista tapahtumista.
Ehkä typeränkuuloinen oma vastaanhankaaminen poistumiselle oli outo tuntemus siitä, että kadottaisin itsestäni jotain poistumalla Facebookista. Mitä jos unohdan jotain tärkeää aiemmasta elämästäni, jos minulla ei ole enää tukea muistille kuvien tai postausten muodossa? Huoleni on kuitenkin turha, sillä minulla on kuitenkin valokuvia ja päiväkirjoja tallessa muutoin. Ja ehkä kaikkea ei tarvitsekaan muistaa omasta elämästään?
Yllättävällä tavalla erään läheiseni poistuminen Facebookista viime aikoina motivoi myös minua lähtemään. Ajattelin, että jos hän pystyi siihen, niin miksen minäkin?
Poistoprosessi
Aloitin hivuttautumisen tämän vuoden tammikuussa. Käytin toisinaan käytin tunnin tai pari siihen, että karsin kaverilistalta muita käyttäjiä, poistuin ryhmistä ja otin säilyttämisen arvoisia kuvia talteen. Näillä toimenpiteillä tein Facebookista tahallaan vielä tylsemmän kuin aiemmin, ja kuulostelin omia fiiliksiäni. Voisin elää ilman kyseistä palvelua, eikö niin?
Yksi etuni oli se, etten ollut poistumassa ensimmäistä kertaa some-palvelusta. Poistin IRC-Galleria-profiilini jo kauan aikaa sitten, sillä en halunnut teiniminäni jäävän pyörivän verkkoon ikuisiksi ajoiksi. Lähdin Twitteristä/X:stä lopullisesti menemään joulukuussa 2022.
Netti pursuaa vinkkejä FB-tilin poistamiseen. Käytin ohjenuorana tilin poistamisessa tätä How-to-geekin kolme vuotta vanhaa englanninkielistä postausta.
Postauksessa kehotetaan ottamaan huomioon esimerkiksi seuraavat asiat:
-
omien tietojen lataus talteen
-
Facebookin ryhmien ja sivustojen ylläpitäjyys
-
Facebook-tilin käyttö kolmannen osapuolen sovelluksiin kirjautuessa.
Oman ongelmansa poistumisessa aiheuttivat Facebookiin luodut sivustot, joista kahdessa olin ylläpitäjänä. Ensimmäinen sivustoista ei ollut enää vuosiin aktiivikäytössä, joten laitoin kylmästi sivuston lihoiksi ladattuani tiedot talteen. Toisen sivun ylläpitäjyys aiheutti enemmän hämmennystä ja päänvaivaa, sillä halusin varmistaa, että sivulle jää varmasti tarpeeksi monta hallinnoijaa lähtöni jälkeen. Tiedot ylläpitäjistä oli kuitenkin ripoteltu kahteen paikkaan, ja näissä paikoissa oli listattu eri käyttäjät (mitä hemulia...). Ilmoitin muille ylläpitäjille, että aion poistaa oman tilini, enkä ole jatkossa käytettävissä ylläpitäjänä.
Itse FB-tilin poistaminen oli yllättävän hankala toimenpide, vaikka olenkin tekki-ihminen. Tutkin sekä yllä linkkaamaani How-to-geekin ohjetta että Facebookin omaa ohjepankkia, mutta oikea asetuspolku vaikutti olevan visusti piilossa. Lopulta avasin YouTuben, etsin tuoreehkon videon tilin poistamisesta, ja sain vietyä homman maaliin!
Huom! Tämä blogipostaus ei ole varsinaisesti tutoriaali Facebookin poistamiseen. Suomeksi sellaisen on tehnyt kuitenkin esimerkiksi Esa Riutta videomuodossa, jonka löysin postausta kirjoittaessani.
Tilin poiston jälkeen
Olen nähnyt kuukauden aikana kaksi kertaa painajaista siitä, että olen kirjautunut takaisin Facebookiin ja tuskailen unessa, miten ihmeessä saan tilin poistettua. Ainakin kerran olen koneella istuessani kesken koulutehtävän teon avannut selaimessa uuden välilehden, kirjoittanut tottuneesti ”fa” ja lyönyt enteriä.
Kolmenkymmenen päivän poistumisaika on täyttyi kesäkuun lopussa, joten paluuta ei enää ole. Facebookin omien tietojen mukaan profiilitietoni tulisi poistua palvelimilta viimeistään 90 päivän kuluessa.
Olen jatkanut elämääni tyytyväisenä. Toistaiseksi en ole kokenut jääväni mistään paitsi ja olen hyväksynyt sen, etten voi saada kaikkea infomaatiota, josta voisi olla minulle jotain hyötyä.
Minulla on edelleen henkilökohtainen Instagram- ja Whatsapp-tili, joten olen vielä tiukasti Metan kynsissä, puhumattakaan muista teknologiajäteistä. Facebook-saagan aikana aloin kiinnittämään kuitenkin tarkemmin huomiota siihen, että ehkäpä kaikkea aiemmin jakamiani asioita ei tarvitse säilyttää.
Yritän myös siirtää ns. digitaalista sosiaalista elämääni muualle. Osa Whatsapin pikaviestinkeskusteluista on siirtynyt esimerkiksi Signaliin ja Discordiin. Käytän päivittäin Mastodonia. Toivon, että useampi ihminen olisi valmis kokeilemaan muita vaihtoehtoja, jotta vaihtoehtoisten palveluiden käyttämisen kynnys madaltuisi, ja aika näyttää, millaiset trendit muovaavat suuren yleisön teknologian käyttöä. Mielenkiintoisena nostona PewDiePie on tehnyt hiljattain videot ns. de-googlauksesta ja Linuxiin vaihtamisesta. Tällä hetkellä tapetilla vaikuttaisi olevan myös pohdinta sosiaalisen median kieltämisestä alle 15-vuotiailta.
Nyt aion nauttia heinäkuusta ja antaa huomattavasti vähemmän aivokapasiteettia Facebookille.
– Faltsu